En edes muista missä päin somea törmäsin tähän kirjaan, mutta nappasin sen heti lukulistalle. Teos on enemmän psykologinen kuin konkreettinen lähestyminen siihen mitä koti on. Siinä käsitellään muun muassa valoa, ääniä ja tuoksuja, selkeyttä ja vaivattomuutta, luovuutta ja muutosta. Koti ei ole ne tietyt seinät tai tietyt huonekalut, vaikka niilläkin on merkitystä, vaan turvapaikka mistä on hyvä osallistua maailman melskeeseen. Siksi kodin pitää tuntia omalta ja siellä pitää viihtyä. Samalla kotona oleminen pitää olla mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Kodin ylläpito ei saisi tuntua työltä vaan huolenpidolta, ja samalla kun pitää huolta kodistaan, pitää huolta itsestään.
Lienen vähän kärsimätön enkä pidä rutiineista, koska oma kotini on yleensä pienessä sulassa sekamelskassa ja harvoin tiptop-siisti. Pidän kyllä siitä että on siistiä, mutta olen laiska siivoamaan. Kirja sai minut miettimään suhdetta omaan kotiini. Enkö arvosta seinien tuomaa turvaa niin että pitäisin siitä paremmin huolta? Vai pidänkö sitä itsestäänselvyytenä? Kuinka paljon vaivaa pitäisi nähdä että saisin pidettyä kotini niin siistinä kuin sen haluaisin olevan? Työmäärä tuntuu etukäteen ajateltuna valtavalta, mutta toisaalta olen myös hyvä yliarvioimaan erilaisten tehtävien vaatiman ajan.
Viihdyn ajatuksella sisustetuissa tiloissa, joissa kuitenkin näkyy persoonallisuus ja elämä, oli se sitten koti tai julkinen tila. Varsinkaan kodit eivät saa olla liian steriilejä, muuten ne eivät näytä kodeilta. Mutta sotkuisuus on eri asia. Sängyn reunalle heitetty yksittäinen paita saa aikaan eri fiiliksen kuin tuolilla tursuava puolipitoisten vaatteiden vuori. Keittiönpöydälle unohtunut kahvikuppipari ei aiheuta samanlaista kaoottisuutta kun kokkaamisen jälkeen siivoamaton keittiö. Puhumattakaan likaisuudesta. Tällä hetkellä kodissani on kaaos. En ole jaksanut siivota koska joudun kohta tekemään sen kuitenkin. Laatikkopinoja on jo nurkissa muuttoa odottamassa.
Olen levoton sielu kun en pysy paikoillani. Olen muuttanut keskimäärin muutaman vuoden välein, syystä jos toisestakin, ja paikoilleen asettuminen, vaikka sitä haluankin, ei ole jotenkin vain onnistunut. Minusta tuntuu joskus siltä, että kun joku paikka ei tunnukaan enää kodilta, ratkaisuni on vaihtaa paikkaa, eikä miettiä miten saisin tunteen takaisin. Ajattelen jälleen että ”sitten muuton jälkeen pidän kodistani huolta”. Toivottavasti nyt onnistun siinä. Haluan rakentaa ikioman pesäkoloni missä saan olla miten ikinä haluan, missä voin latautua, ja minne voin kerätä ympärilleni asioita jotka täydentävät ja auttavat minua ja joiden parissa viihdyn.
Jotain Omaa 