Pakkokonmaritusta

Kuka suunnittelee asiansa niin että tulee muuttamaan 16 neliötä pienempään asuntoon missä on puolet vähemmän kaappitilaa? Luet juuri hänen kirjoittamaansa tekstiä. Tämä oli osittain myös hyvin tietoinen ratkaisu. Olen huomannut jemmaavani sellaista tavaraa, mitä en käytä, eikä kaikella ole tunnearvoakaan. Osa liittyy harrastuksiin, osa on joskus ollut tarpeen, osa on käyttötavaraa tuplina ja triploina. Nyt minun on pakko luopua aika suuresta määrästä tavaraa että saan tulevasta kodistani siistin ja käytännöllisen ilman, että sullon kaiken varastoon.

Vielä kolme vuotta sitten vaatteeni mahtuivat (melkein kokonaan) yhteen kaappiin, missä oli hyllyt ja vaatetanko (vasen kuva). Nyt minulla on kaksi vaatetankoa ja kaksi ja puoli kaappia (oikea kuva, pari hyllyllistä on vielä yhdessä kaapissa). Mielestäni en ole hankkinut hirveästi lisää vaatteita, ja kiertoonkin niitä on mennyt aina välillä. Lisääntyvätkö vaatteet siis tietämättäni vai olenko sokea omalle shoppailulleni? Ehkä minun pitäisi kuitenkin karsia vaatevarastoani niin että se yksi kaappi taas riittää. Takkeja, kenkiä ja laukkuja minulla on aina ollut paljon, ja ne vievät leveän eteisen kaapin ja vähän yli. Suurin osa niistä on ollut jemmassa tai vähällä käytöllä jo monta vuotta, vaikka käytänkin useita, erilaisia, fiiliksen ja tarpeen mukaan. Avainsana on tässäkin tapauksessa tuo ”erilaisia”. Vaikka jotain vaatekappaletta on monta samanlaista (tennareita, pitkiä nahkatakkeja, mustia paitoja, mustia pillifarkkuja), niin omistan myös paljon toisistaan poikkeavia vaatteita, joista pidän yhtä paljon. Olen miettinyt joskus kapselivaatekaappia mutta en tiedä toimisiko se minun satunnaisen vaihtelunhaluni kanssa.

Kampauspöytä lähti uuteen kotiin nuoren neidin käyttöön. Sen tilalle hankin riittävän suuren meikkilaukun ja kunnollisen peilin.

Valokuvaustavaraa on kertynyt puolivahingossa. Heijastimia, jalustoja, jopa pieni studiovalosetti. Ei mitään hienoa, mutta käyttökelpoista. Tykkään valokuvauksesta, tykkään opetella uusia asioita. Mutta kuvaaminen vain opettelun vuoksi tai omaksi iloksi tuntuu turhalta. En ole kuitenkaan luopumassa harrastuksestani kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta.

Ompelupöytäni pääsi myös seuraavalle omistajalle työpöydäksi, se kun ei tule mahtumaan tulevaan kotiini. Ompelukone ja saumuri tarvitsevat siis säilytyspaikan. Kankaita on monta laatikollista, niiden kaikkien jemmaaminen varastoon ei tunnu järkevältä. Ajattelin säilyttää vain ne joille keksin heti jotain käyttöä: farkunpalasia paikkaukseen, trikoota paitoihin ja mekkoihin, lycraa alusvaatteisiin, ja jotain muuta mistä on selkeä visio mitä niistä voisi tehdä. Lopuille minun pitää keksiä hyvä loppusijoituspaikka. Ompelupöydän laatikostossa oli iso pahvilaatikollinen tavaraa. Keskeneräisiä ja valmiita töitä ja kokeiluja, muun muassa kirjasta tehty käsilaukku. Tarvikkeita, askarteluvälineitä ja muuta krääsää. Näiden määrän voisin kutistaa myös vain tarpeelliseen.

Keittiö on ainoa paikka missä tila lisääntyy. Nyt pieni keittiöni ei vedä kaappeihinsa kuin vain välttämättömyydet, ja toivon että asia pysyy sellaisena. Yritän panostaa tulevan kotini keittiössä järjestelmällisyyteen, ja kierrätykseen.

Ihanat divaanini ja rahini joutunevat väistymään ainakin hetkeksi. Yksi kapea ja korkea hyllykkö odottelee vielä ostajaa. Harkitsin jopa cd- ja elokuvahyllystä luopumista mutta sitä en taida toteuttaa. Sen sijaan mietin siirtyväni audiolaitteistoni suhteen 1990-luvulta 2010-luvulle jossain vaiheessa, ellen löydä kompaktia mediakalustetta joka kivutta vetää sisäänsä kaikki laitteeni. Haaveilen rakentelevani sellaisen Lundian palasista tai että keksin jonkun muun muunneltavan ratkaisun, modernit tv-tasot kun eivät taivu tarpeeseeni.

Pyrin olemaan laittamatta käyttökelpoista tavaraa roskiin. Minulla on tässä vielä pieni tovi aikaa myydä ja lahjoittaa kaikenlaista minulle ylimääräistä ennen kuin nykyisen asuntoni pitää olla tyhjä. Luultavasti joudun siltikin raahaamaan osan kaikesta turhasta vielä mukanani seuraavaan osoitteeseen.