Pikkuhiljaa on päässäni kytenyt ajatus tämän asunnon myynnistä. Aluksi se tuli fiiliksestä mikä asuntoon jäi kaksi ja puoli vuotta sitten. Nyt se tulee enemmän siitä että elämäni on toisella puolella jokea ja minä olen tällä puolella, haluan lähemmäs elämääni. Siitäkin huolimatta että pidän tästä kodistani kovin. Olen tehnyt siitä itseni näköisen. Se on avara ja korkea, mutta sijainti voisi olla minulle otollisempi. Sijoitusasuntoakaan minulla ei ole tällä hetkellä vara pitää, joten ratkaisuni oli pistää kotini myyntiin.
Välittäjäni on mahtava tyyppi joka näki kodissani samat asiat kuin minäkin. Ja hän ryhtyi jo arviointikäynnillä miettimään markkinointia. Kotini ei ole bulkkikämppä eikä sitä voi myydä bulkki-ilmoituksella. Olen erittäin tyytyväinen ilmoituksen valokuviin, niissä tuodaan hyvin esille juuri niitä yksityiskohtia joihin itsekin ihastuin. Nyt odottelen vain niitä oikeita ihmisiä.
Kiinnostusta vaikuttaa olevan ainakin jonkin verran jo nyt, vaikka myynti-ilmoitus on ollut julki vasta pari päivää. Onko se sitten persoonallinen sisustus, sijainti, tunnettu talo vai hinta mikä vetää puoleensa. Minulle sillä ei ole kovin paljoa merkitystä. Toivon vai että mahdolliset tulevat asukkaat eivät jyrää vanhaa pois ja korvaa sitä uudella, vaan tekevät mahdolliset remontit historiaa säästäen.
Tämä blogini on elänyt hiljaiseloa jo vuoden. Aikaisemmin se johtui siitä että kirjoitettavaa ei oikeastaan ollut. Makuuhuoneen remontti herätti blogin hetkeksi eloon, mutta vain hetkeksi. Nyt pääni on täynnä ajatuksia, mahdollisuuksia ja laskimen raksutusta. Jos kotini menee kaupaksi, mihin siirrän tukikohtani? Mistä löydän uuden, yhtä sopivan kodin? Millaiseen kotiin minulla on vara? Todennäköisesti tulen majailemaan välivaiheen vuokralla ja sekin herätti päähäni mahdollisuuksia. Entä jos kokeilisin mahtuisinko pienempiin neliöihin? Karsintaa huonekaluissa ja tavaroissa olisi pakko tehdä, mutta se voisi olla hyväkin asia. 69 neliöstä alle 50 neliöön voisi olla jo hyvinkin radikaali muutos. Jollain tavalla myös äärimmäisen houkutteleva. Omistan paljon asioita joita en oikeastaan tarvitse mihinkään, edes kaunistamaan kotiani. Ainoa hidaste luopumisessa on parhaan mahdollisen loppusijoituspaikan löytäminen, käyttökelpoista tavaraa kun ei haluaisi roskiinkaan pistää. Onneksi ottajiakin löytyy aina välillä, juuri tänään lahjoitin eteenpäin kassillisen valokuvauskirjoja, joita olin haalinut kirjaston poistoista.
Edellisessä asunnon myynnissä meni melkein vuosi. Jospa tässä ei kuluisi ihan niin kauaa. Tai sitten minun kuuluu vielä jäädä tähän toistaiseksi. Olen heittänyt pallon ilmaan, katsotaan mihin suuntaan se lähtee pyörimään.
Jotain Omaa 