Heräteostos

Ostin asunnon. Olin miettinyt sitä jo jonkin aikaa, enemmän ja vähemmän, mutta en kovin tosissani. Minulla oli jonkun verran säästöjä ja pistin kokeeksi tarjouspyynnön pankkiin. Sain tarjouksen ihan kohtalaisen hyvälle summalle, asioita oli aika pikkuhiljaa edistää. Myyntiin ilmestyi suunnilleen sellainen asunto, millaisesta haaveilin. Menimme katsomaan sitä, pidin näkemästäni, jätin tarjouksen. Sain seuraava päivänä puhelun että tarjoukseni on hyväksytty. Olin hieman hämilläni, yllättynyt ja saatoin säikähtää. Ei asioiden näin nopeasti pitänyt edistyä.. Mutta perääntyä ei siinä vaiheessa enää voinut. Kahden viikon kuluttua teimme kaupat ja nyt omistan 69 neliön kerrostalokaksion vuonna 1959 rakennetussa talossa. Talo on hyvällä paikalla ja sen katutasossa on liiketiloja. Rakennus on myös yksi kaupungin maamerkeistä, tavallaan. Veljeni sanoin: ”..kotia löytää helposti, kun sanoo taksille, että en muista osoitetta, vaan katolla lukee joku pastilli”.

Olen omistanut asunnon ennenkin, rivitalokolmion entisessä elämässäni. Pidin asunnosta, siinä oli hyvä pohjaratkaisu, koko asunnossa lattialämmitys, ja takapihalla reilusti enemmän pituutta kuin leveyttä. Tämä kaikki oli plussaa koska perheeseen kuului kaksi koiraa. Myös lenkkimaastot olivat lähellä. Sitten entinen elämä loppui ja muutin kaupunkiin, sain vuokrata kaverini isän omistaman kaksion kivenheiton päässä Oulun keskustasta, Heinäpäästä. Minulla oli 55 neliötä omaa tilaa, olin hyvin tyytyinen silloiseen kotiini. Mutta uusi elämä toi mukanaan uuden miehen ja päätimme lyödä hynttyyt yhteen. Etsimme, löysimme ja saimme vuokralle kolmion Raksilan vanhalta puutaloalueelta pienkerrostalosta: 75 neliötä lautalattioita ja korkeita huoneita. Tuossa asunnossa saimme asua vajaan vuoden, kun vuokraemäntämme ilmoitti että hän tarvitsee sen omaan käyttöönsä. Mietimme miten löytäisimme yhtä mieluisen paikan asua, ehkä paremmalla äänieristyksellä. Sattuma, onni tai mikä tahansa muu astui peliin ja päädyimme asumaan viidennen kerroksen ullakkohuoneistoon keskustan kulmille. Sekä me että ystävämme ihastuimme kattopalkkeihin, kolmioikkunoihin ja niistä näkyviin maisemiin. Tätä asuntoa kutsuimme kodiksi noin kolme vuotta.

Nyt olisi jälleen muutto edessä. Tästä tulee neljästoista muutto siitä laskien kun jätin kotitaloni taakseni kaksikymmentäyksi vuotta sitten. En siis ole malttanut koskaan pysyä kovin kauaa yhdessä paikassa. Mutta nyt lienee pakko asettua. Ainakin yrittää.

Perustin tämän blogin koska haluan kirjoittaa mitä kaikkea tulemme asunnossa tekemään: sen kunnostuksesta, muutostöistä ja sisustamisesta. Ja elämästä. Sen lisäksi että tuosta asunnosta tulee meille koti, se on myös sijoitus, haaste ja projekti. Asiat jäävät kirjoittamalla paremmin muistiin myös itselle, ja ehkä joku muukin saa niistä jotain irti.

Tämä hankintani oli osin heräteostos. Mutta uskon ja toivon että se maksaa tavalla tai toisella itsensä takaisin ajan saatossa.

impulse buy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s